Dun dun duu...
Japanintestin tulokset, jotka määrittävät kuinka korkealta tasolta meidän täytyy aloittaa japaninkielen opiskelu saapuivat. Yllätys yllätys, tervetuloa beginners classeille. Reveru ichi, opetellaan hiraganoja ja katakanoja ja muuta niin perus settiä.. Noh, ainakin tulee olemaan helppoa jos ei muuta, mutta jotenkin sitä odotti kahden vuoden japanin opintojen jälkeen menevän edes hieman paremmin ja pääsevän opiskelemaan reveru (level) kakkoselle.
tiistai 8. huhtikuuta 2008
Ohayo gozaimasu!
Päivitysväli pitenee ja jutut paranee (kai). Eilen oli sitten se pakollinen tapaamiskäynti professorin luona Cyber Science Centerin laboratoriosssa. Kyllä, nimi kuulostaa hienolta, mutta paikka oli varsin kaukana, Aobayaman aivan perimmäisessä nurkassa. Pamahdin laboratorion nurkille paikalle jo hyvissä ajoin 1,5 tuntia aikaisemmin kuin tapaaminen olisi ollut, mikä näin jälkeenpäin ajateltuna ei välttämättä ollut hyvä peliliike.
Ystävällinen obaa-san johdatteli minut Cyber Science Centerin ala-aulasta Prof. Sonen toimistolle, jossa sitten vihdoin näin oman professorin ja muut labran opiskelijat. Ensijärkytys oli melkoinen kun kukaan ei puhunut englantia. Lyhyehkön tapaamisen jälkeen sain tietää että meillä olisi vielä samana päivänä jokin seminaari ( en ihan ottanut selvää japaninkielisen tutorin selityksestä japaniksi). Koska olin tullut niin ajoissa niin heidän mielestää se olisi hyvä käyttää erilaisten lippusten ja lappusten täyttämiseen. Jälleen kerran oli harvinaisen tyhmä olo kun ei tiennyt mitä ihmeen paperia sitä täyttää ja mitä varten.
Viimein paperilappujen täyttämisen jälkeen (noin 1,5 tunnin homma), lähdin seminaariin jossa labran väki esittäytyi toisilleen ( watashi wa blaa blaa jne. settejä) jonka jälkeen meille esitettiin pdf-kalvosulkeisina (japaniksi) ilmeisesti labran säännöt ja heti perään kaksi vanhempaa opiskelijaa esittelivät jotain omaa tutkimustaan (myös japaniksi) kalvosulkeisilla.
Seminaarin anti jäi hyvin lyhyeksi yllättävän korkean kielimuurin vuoksi, mutta seminaarin jälkeen pääsin tutustumaan vanhempiin opiskelijoihin (jotka pitivät esitelmiä) ja yllätyksekseni he puhuivat varsin hyvää englantia. Siinähän se loppupäivä sitten menikin jutustellen englanniksi Suomesta ja siitä minkälaiset odotukset heillä on vaihto-opiskelijoista.
Kuulemma muutama vuosi aikaisemmin samassa laboratoriossa on ollut toinen suomalainen vaihto-opiskelija, joka teki jotain tutkimusta äänen ja matlab-koodin kanssa...
Päivitysväli pitenee ja jutut paranee (kai). Eilen oli sitten se pakollinen tapaamiskäynti professorin luona Cyber Science Centerin laboratoriosssa. Kyllä, nimi kuulostaa hienolta, mutta paikka oli varsin kaukana, Aobayaman aivan perimmäisessä nurkassa. Pamahdin laboratorion nurkille paikalle jo hyvissä ajoin 1,5 tuntia aikaisemmin kuin tapaaminen olisi ollut, mikä näin jälkeenpäin ajateltuna ei välttämättä ollut hyvä peliliike.
Ystävällinen obaa-san johdatteli minut Cyber Science Centerin ala-aulasta Prof. Sonen toimistolle, jossa sitten vihdoin näin oman professorin ja muut labran opiskelijat. Ensijärkytys oli melkoinen kun kukaan ei puhunut englantia. Lyhyehkön tapaamisen jälkeen sain tietää että meillä olisi vielä samana päivänä jokin seminaari ( en ihan ottanut selvää japaninkielisen tutorin selityksestä japaniksi). Koska olin tullut niin ajoissa niin heidän mielestää se olisi hyvä käyttää erilaisten lippusten ja lappusten täyttämiseen. Jälleen kerran oli harvinaisen tyhmä olo kun ei tiennyt mitä ihmeen paperia sitä täyttää ja mitä varten.
Viimein paperilappujen täyttämisen jälkeen (noin 1,5 tunnin homma), lähdin seminaariin jossa labran väki esittäytyi toisilleen ( watashi wa blaa blaa jne. settejä) jonka jälkeen meille esitettiin pdf-kalvosulkeisina (japaniksi) ilmeisesti labran säännöt ja heti perään kaksi vanhempaa opiskelijaa esittelivät jotain omaa tutkimustaan (myös japaniksi) kalvosulkeisilla.
Seminaarin anti jäi hyvin lyhyeksi yllättävän korkean kielimuurin vuoksi, mutta seminaarin jälkeen pääsin tutustumaan vanhempiin opiskelijoihin (jotka pitivät esitelmiä) ja yllätyksekseni he puhuivat varsin hyvää englantia. Siinähän se loppupäivä sitten menikin jutustellen englanniksi Suomesta ja siitä minkälaiset odotukset heillä on vaihto-opiskelijoista.
Kuulemma muutama vuosi aikaisemmin samassa laboratoriossa on ollut toinen suomalainen vaihto-opiskelija, joka teki jotain tutkimusta äänen ja matlab-koodin kanssa...
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Sendai
Yosh! Sendaihin on saavuttu. Paljon on tapahtunu viimeisten kolmen päivän aikana, kuten pankkitilin avaaminen kahteen pankkiin, puhelimen ostaminen ja internetin tilaaminen kämpille (joka viimein tänään saapui). Jesse ja Jukka saavat netin todennäköisesti vasta ensi viikolla tai myöhemmin. Pitänee kirjotella enemmän raporttia viikon tapahtumista viikonloppuna.
Joka ilta on kuitenkin mennyt ihan mukavissa merkeissä, joko juoden biirua kaupungissa tai kuten tänään juoden sakea ja salmiakkikossua vaihto-opiskelijoiden kanssa omalla huoneistolla. Yllättävää kyllä että japanilaisista opiskelijoista osa piti salmiakkikossusta, ainakin sen jälkeen kun sanoin että se käy myös flunssalääkkeenä :)
Jukka ja Jesse ovat molemmat flunssan kourissa, tai ovat olleet jo hyvän tovin. Pikaisia paranemisia heille, itse olen vielä välttynyt flunssaviruksen saannilta (kaiketi kiitos saken). Kello lyö jo täällä yli puolen yön kohta joten oyasuminasai eli hyvää yötä.
Joka ilta on kuitenkin mennyt ihan mukavissa merkeissä, joko juoden biirua kaupungissa tai kuten tänään juoden sakea ja salmiakkikossua vaihto-opiskelijoiden kanssa omalla huoneistolla. Yllättävää kyllä että japanilaisista opiskelijoista osa piti salmiakkikossusta, ainakin sen jälkeen kun sanoin että se käy myös flunssalääkkeenä :)
Jukka ja Jesse ovat molemmat flunssan kourissa, tai ovat olleet jo hyvän tovin. Pikaisia paranemisia heille, itse olen vielä välttynyt flunssaviruksen saannilta (kaiketi kiitos saken). Kello lyö jo täällä yli puolen yön kohta joten oyasuminasai eli hyvää yötä.
maanantai 31. maaliskuuta 2008
Akihabara strikes back
Jesh. Tiistai ja vihdoinkin kunnon yöunet takana. Elämä tuntuu hymyilevän entistä enemmän, kuten japanilaiset myyjät konsanaan. Päiväohjelmassa tähän mennessä on ollut uusiovisiitti akihabaan ja sen sivukujille sekä shinkansen lipun osto sendaihin. Täytyy kyllä tähän väliin mainita että japanilaiset ovat aivan törkeän kohteliasta sakkia. Aina kauppaan sisään mennessä tervehditään, maksettaessa kiitetään ja ulosmennessä toivotetaan vielä päivänjatkot.
Metrosysteemi on varsin toimiva Tokiossa. Tosin tänään ensimmäistä kertaa oli metro myöhässä. Voi sitä rumpaa kun metron työntekijöitä sinkoili paikasta toiseen pahoitellen ja kuuluttaen että metro nyt myöhästyy 3-5 minuuttia.
Akihabassa tuli hairahduttua Jukan perässä jonnekkin pieneen kameraliikkeeseen, josta jukka sai 30 seniä (30000) jeniä halvemmalla HD-digivideokameran. Samasta paikasta ostin omalle kameralle pienen vyölaukun hintaan 2000 jeniä. Samalla reissulla akihaban pikkukujilla satuin kulkemaan erään liikkeen ohi, jossa myytiin elektornisia sanakirjoja. Jututettuani japanilaista myyjää hetken aikaa sain hieman alennusta sharpin japani-englanti-japani sanakirjasta. Mahtava sanakirja varmasti kunhan ehdin sen purkaa paketista ja testata :)
Kamerakaupan jälkeen kävimme varaamasta Akihaban JR-konttorista shinkansen liput sendaihin. Kielimuuri koitui yllättävän korkeaksi kun yritimme selittää että haluamme liput vaunuun 4, johon eräs kaverimme (Jesse-san) nousee matkan varrelta. Noh, nyt on sitten liput shinkanseniin, mutta tiedä sitten mille paikoille ( oma veikkaus on vaunu 1).
Shinkansen lippujen jälkeen jatkoimme matkaa takaisin eiliseen kohteeseen eli Akihabaran Yodobashi storeen. Kuusi kerrosta elektroniikkaa pistää pienen pään pyörälle, joka kerta. Kaksi ylinta kerrosta Yodobashi storesta oli varattu ravintolalle ja sisägolf-radalle (?).
Yodobashi ei ole siitä halvimmasta päästä elektroniikan puolesta, mutta siitä huolimatta ostin sieltä partakoneen.
Samassa rakennuksessa jossa yodobashi on löytyi pieni kahvila, jossa kävin nopeasti ryystämässä japanilaisen kahvin..Kyllä, maku oli erilainen kuin suomessa. Jotenkin ällömakea kahvi vaikka siinä ei ollut kermaa eikä sokeria.
Kirjoittelen lisää kun saan päivän ajatuksen sumplittua paremmaksi kokonaisuudeksi :p
Kuvia osoitteessa http://picasaweb.google.fi/jaruno84
Mata ashta
Metrosysteemi on varsin toimiva Tokiossa. Tosin tänään ensimmäistä kertaa oli metro myöhässä. Voi sitä rumpaa kun metron työntekijöitä sinkoili paikasta toiseen pahoitellen ja kuuluttaen että metro nyt myöhästyy 3-5 minuuttia.
Akihabassa tuli hairahduttua Jukan perässä jonnekkin pieneen kameraliikkeeseen, josta jukka sai 30 seniä (30000) jeniä halvemmalla HD-digivideokameran. Samasta paikasta ostin omalle kameralle pienen vyölaukun hintaan 2000 jeniä. Samalla reissulla akihaban pikkukujilla satuin kulkemaan erään liikkeen ohi, jossa myytiin elektornisia sanakirjoja. Jututettuani japanilaista myyjää hetken aikaa sain hieman alennusta sharpin japani-englanti-japani sanakirjasta. Mahtava sanakirja varmasti kunhan ehdin sen purkaa paketista ja testata :)
Kamerakaupan jälkeen kävimme varaamasta Akihaban JR-konttorista shinkansen liput sendaihin. Kielimuuri koitui yllättävän korkeaksi kun yritimme selittää että haluamme liput vaunuun 4, johon eräs kaverimme (Jesse-san) nousee matkan varrelta. Noh, nyt on sitten liput shinkanseniin, mutta tiedä sitten mille paikoille ( oma veikkaus on vaunu 1).
Shinkansen lippujen jälkeen jatkoimme matkaa takaisin eiliseen kohteeseen eli Akihabaran Yodobashi storeen. Kuusi kerrosta elektroniikkaa pistää pienen pään pyörälle, joka kerta. Kaksi ylinta kerrosta Yodobashi storesta oli varattu ravintolalle ja sisägolf-radalle (?).
Yodobashi ei ole siitä halvimmasta päästä elektroniikan puolesta, mutta siitä huolimatta ostin sieltä partakoneen.
Samassa rakennuksessa jossa yodobashi on löytyi pieni kahvila, jossa kävin nopeasti ryystämässä japanilaisen kahvin..Kyllä, maku oli erilainen kuin suomessa. Jotenkin ällömakea kahvi vaikka siinä ei ollut kermaa eikä sokeria.
Kirjoittelen lisää kun saan päivän ajatuksen sumplittua paremmaksi kokonaisuudeksi :p
Kuvia osoitteessa http://picasaweb.google.fi/jaruno84
Mata ashta
Tervehdys kaikille!
Sakura hostelliin on pikkuhiljaa kotiuduttu. Lento meni ihan mukavasti, jos otetaan huomioon että se oli allekirjoittaneen ensimmäinen suihkukonelento sitten ikinä. Lentokoneen vessa tosin tuotti hieman tuskia matkan aikana, tiedä sitten
oliko syynä jännitys vai mikä niin vessassa asioimisesta ei meinannut tulla mitää. Noh,
huulta purren Naritan lentokentälle ja ensimmäisenä suoraan vessaan.. Voi sitä onnellisuuden tunnetta kun pääsi vihdoin wc-pytylle joka ei liikkunut 800 km/h, hytkyny ja heilunut puolelta toiselle.
Helsinki-Vantaan lentokentältä mukaan tarttui ( nimen toki unohdin jo -.-', tarkistakaa Jukka-sanin blogista) eräs ammattikorkeakoulussa opiskeleva Sendaihin menijä. Yhteistietoja tuli vaihdeltua ja sovittua, että Sendaissa nähdään.
Naritan kentältä pakollisten muodollisuuksien jälkeen suuntimaksi otettiin Sakura Hostel jonka paikallistamiseen menikin reilut kolmisen tuntia Naritalta. Matkan aikana tuli mäsäytettyä roast beef raamenit paikallisessa kuppilassa. Oli siinä kyllä annoksella kokoa. Kuvia ei tullut otettua mutta jotain kuvaa antaa se että kuppi jossa raamen oli veti varmaan litran verran nestettä + päälle tuli vielä 'pieni' riisikulho. Meistä kukaan ei jaksanut raamenia syödä loppuun asti, mutta ainakin nälkä selätettiin toviksi.
Sakura Hostellin paikallistettua ja kirjauduttuamme sisään lähdimme jatkamaan matkaa kohti päätavoitetta eli Akihabaran electric townia. Tähän väliin täytyy kommentoida, että japanilainen metrolipukkeen ostosysteemi on mahtava. Otat automaatista lipukkeen hinnalla A, matkustat, isket lipun automaattiin ja automaatti kertoo täytyykö maksaa lisää vai ei. Helppoa ja yksinkertaista. Vaikka automaatti näyttikin kaikkine kanjimerkkeineen hyvin pelottavalta niin siitä löytyi myös englanninkielinen toiminto gaijineille.
Akihabaraan päästyämme, emme juuri jaksaneet kiertää enempää kuin paikallisen yodobashin kaksi kerrosta. Ensimmäisen ja kolmannen, eli ATK-vermeet & digi/videokamerat. Panasonicin Lumix FX-35 tarttui kouraan kyseiseltä reissulta, eikä hintakaan hirveästi päätä huimannut. Reilut 35 000 Jeniä joka sisälsi myös 4 gigan muistikortin. Sain vielä pienen alennuksen koko summasta, kun tuli toilailtua myyjättären kanssa tax-free ostoksien kanssa. Selvisipä se että tax-free elektroniikkaa voi ostaa vain jos on maassa alle 6 kk.
Huomenna sitten otetaan uusiksi akihaban keikka uusilla silmillä, eikä yhden tunnin yöunilla :)
Väsynyt, mutta raukea Teekkari kuittaa.
Sakura hostelliin on pikkuhiljaa kotiuduttu. Lento meni ihan mukavasti, jos otetaan huomioon että se oli allekirjoittaneen ensimmäinen suihkukonelento sitten ikinä. Lentokoneen vessa tosin tuotti hieman tuskia matkan aikana, tiedä sitten
oliko syynä jännitys vai mikä niin vessassa asioimisesta ei meinannut tulla mitää. Noh,
huulta purren Naritan lentokentälle ja ensimmäisenä suoraan vessaan.. Voi sitä onnellisuuden tunnetta kun pääsi vihdoin wc-pytylle joka ei liikkunut 800 km/h, hytkyny ja heilunut puolelta toiselle.
Helsinki-Vantaan lentokentältä mukaan tarttui ( nimen toki unohdin jo -.-', tarkistakaa Jukka-sanin blogista) eräs ammattikorkeakoulussa opiskeleva Sendaihin menijä. Yhteistietoja tuli vaihdeltua ja sovittua, että Sendaissa nähdään.
Naritan kentältä pakollisten muodollisuuksien jälkeen suuntimaksi otettiin Sakura Hostel jonka paikallistamiseen menikin reilut kolmisen tuntia Naritalta. Matkan aikana tuli mäsäytettyä roast beef raamenit paikallisessa kuppilassa. Oli siinä kyllä annoksella kokoa. Kuvia ei tullut otettua mutta jotain kuvaa antaa se että kuppi jossa raamen oli veti varmaan litran verran nestettä + päälle tuli vielä 'pieni' riisikulho. Meistä kukaan ei jaksanut raamenia syödä loppuun asti, mutta ainakin nälkä selätettiin toviksi.
Sakura Hostellin paikallistettua ja kirjauduttuamme sisään lähdimme jatkamaan matkaa kohti päätavoitetta eli Akihabaran electric townia. Tähän väliin täytyy kommentoida, että japanilainen metrolipukkeen ostosysteemi on mahtava. Otat automaatista lipukkeen hinnalla A, matkustat, isket lipun automaattiin ja automaatti kertoo täytyykö maksaa lisää vai ei. Helppoa ja yksinkertaista. Vaikka automaatti näyttikin kaikkine kanjimerkkeineen hyvin pelottavalta niin siitä löytyi myös englanninkielinen toiminto gaijineille.
Akihabaraan päästyämme, emme juuri jaksaneet kiertää enempää kuin paikallisen yodobashin kaksi kerrosta. Ensimmäisen ja kolmannen, eli ATK-vermeet & digi/videokamerat. Panasonicin Lumix FX-35 tarttui kouraan kyseiseltä reissulta, eikä hintakaan hirveästi päätä huimannut. Reilut 35 000 Jeniä joka sisälsi myös 4 gigan muistikortin. Sain vielä pienen alennuksen koko summasta, kun tuli toilailtua myyjättären kanssa tax-free ostoksien kanssa. Selvisipä se että tax-free elektroniikkaa voi ostaa vain jos on maassa alle 6 kk.
Huomenna sitten otetaan uusiksi akihaban keikka uusilla silmillä, eikä yhden tunnin yöunilla :)
Väsynyt, mutta raukea Teekkari kuittaa.
lauantai 29. maaliskuuta 2008
Noniin, vihdoin tuli blogi rykästyä pystyyn hyvissä ajoin ennen matkan alkua. Huomenna onkin sitten lähtö Tampereelta, Suomen mansesterista, Helsingin kautta kohti idän ihmettä eli Japania. Lentoajaksi luvataan kohtuullista yhdeksää tuntia ja sääksi Tokiossa sateista. Erinomainen sää siis maanantaishoppailuun ;) . Ainakin uuden digikameran toivon tarttuvan mukaan akihabasta.
Onneksi ei kuitenkaan tarvitse matkustella yksin, sillä Jukka-san (juzupuh.blogspot.com) pitää seuraa lennolla. Suosittelen kaikille Japanista kiinnostuneille lukemaan Jukan blogin ja linkkilistan lävitse.
Lähtöpaniikki alkaakin olla melko korkealla joten poistun takavasemmalla pakkaamaan ja tarkistamaan että kaikki tarpeellinen tavara on varmasti mukana. Sayonara, kaikille Suomalaisille kavereille/lukijoille/tutuille/sukulaisille/ynnä muille, puolen - vuoden päästä nähdään taas :) .
Onneksi ei kuitenkaan tarvitse matkustella yksin, sillä Jukka-san (juzupuh.blogspot.com) pitää seuraa lennolla. Suosittelen kaikille Japanista kiinnostuneille lukemaan Jukan blogin ja linkkilistan lävitse.
Lähtöpaniikki alkaakin olla melko korkealla joten poistun takavasemmalla pakkaamaan ja tarkistamaan että kaikki tarpeellinen tavara on varmasti mukana. Sayonara, kaikille Suomalaisille kavereille/lukijoille/tutuille/sukulaisille/ynnä muille, puolen - vuoden päästä nähdään taas :) .
Tilaa:
Kommentit (Atom)