Jesh. Tiistai ja vihdoinkin kunnon yöunet takana. Elämä tuntuu hymyilevän entistä enemmän, kuten japanilaiset myyjät konsanaan. Päiväohjelmassa tähän mennessä on ollut uusiovisiitti akihabaan ja sen sivukujille sekä shinkansen lipun osto sendaihin. Täytyy kyllä tähän väliin mainita että japanilaiset ovat aivan törkeän kohteliasta sakkia. Aina kauppaan sisään mennessä tervehditään, maksettaessa kiitetään ja ulosmennessä toivotetaan vielä päivänjatkot.
Metrosysteemi on varsin toimiva Tokiossa. Tosin tänään ensimmäistä kertaa oli metro myöhässä. Voi sitä rumpaa kun metron työntekijöitä sinkoili paikasta toiseen pahoitellen ja kuuluttaen että metro nyt myöhästyy 3-5 minuuttia.
Akihabassa tuli hairahduttua Jukan perässä jonnekkin pieneen kameraliikkeeseen, josta jukka sai 30 seniä (30000) jeniä halvemmalla HD-digivideokameran. Samasta paikasta ostin omalle kameralle pienen vyölaukun hintaan 2000 jeniä. Samalla reissulla akihaban pikkukujilla satuin kulkemaan erään liikkeen ohi, jossa myytiin elektornisia sanakirjoja. Jututettuani japanilaista myyjää hetken aikaa sain hieman alennusta sharpin japani-englanti-japani sanakirjasta. Mahtava sanakirja varmasti kunhan ehdin sen purkaa paketista ja testata :)
Kamerakaupan jälkeen kävimme varaamasta Akihaban JR-konttorista shinkansen liput sendaihin. Kielimuuri koitui yllättävän korkeaksi kun yritimme selittää että haluamme liput vaunuun 4, johon eräs kaverimme (Jesse-san) nousee matkan varrelta. Noh, nyt on sitten liput shinkanseniin, mutta tiedä sitten mille paikoille ( oma veikkaus on vaunu 1).
Shinkansen lippujen jälkeen jatkoimme matkaa takaisin eiliseen kohteeseen eli Akihabaran Yodobashi storeen. Kuusi kerrosta elektroniikkaa pistää pienen pään pyörälle, joka kerta. Kaksi ylinta kerrosta Yodobashi storesta oli varattu ravintolalle ja sisägolf-radalle (?).
Yodobashi ei ole siitä halvimmasta päästä elektroniikan puolesta, mutta siitä huolimatta ostin sieltä partakoneen.
Samassa rakennuksessa jossa yodobashi on löytyi pieni kahvila, jossa kävin nopeasti ryystämässä japanilaisen kahvin..Kyllä, maku oli erilainen kuin suomessa. Jotenkin ällömakea kahvi vaikka siinä ei ollut kermaa eikä sokeria.
Kirjoittelen lisää kun saan päivän ajatuksen sumplittua paremmaksi kokonaisuudeksi :p
Kuvia osoitteessa http://picasaweb.google.fi/jaruno84
Mata ashta
maanantai 31. maaliskuuta 2008
Tervehdys kaikille!
Sakura hostelliin on pikkuhiljaa kotiuduttu. Lento meni ihan mukavasti, jos otetaan huomioon että se oli allekirjoittaneen ensimmäinen suihkukonelento sitten ikinä. Lentokoneen vessa tosin tuotti hieman tuskia matkan aikana, tiedä sitten
oliko syynä jännitys vai mikä niin vessassa asioimisesta ei meinannut tulla mitää. Noh,
huulta purren Naritan lentokentälle ja ensimmäisenä suoraan vessaan.. Voi sitä onnellisuuden tunnetta kun pääsi vihdoin wc-pytylle joka ei liikkunut 800 km/h, hytkyny ja heilunut puolelta toiselle.
Helsinki-Vantaan lentokentältä mukaan tarttui ( nimen toki unohdin jo -.-', tarkistakaa Jukka-sanin blogista) eräs ammattikorkeakoulussa opiskeleva Sendaihin menijä. Yhteistietoja tuli vaihdeltua ja sovittua, että Sendaissa nähdään.
Naritan kentältä pakollisten muodollisuuksien jälkeen suuntimaksi otettiin Sakura Hostel jonka paikallistamiseen menikin reilut kolmisen tuntia Naritalta. Matkan aikana tuli mäsäytettyä roast beef raamenit paikallisessa kuppilassa. Oli siinä kyllä annoksella kokoa. Kuvia ei tullut otettua mutta jotain kuvaa antaa se että kuppi jossa raamen oli veti varmaan litran verran nestettä + päälle tuli vielä 'pieni' riisikulho. Meistä kukaan ei jaksanut raamenia syödä loppuun asti, mutta ainakin nälkä selätettiin toviksi.
Sakura Hostellin paikallistettua ja kirjauduttuamme sisään lähdimme jatkamaan matkaa kohti päätavoitetta eli Akihabaran electric townia. Tähän väliin täytyy kommentoida, että japanilainen metrolipukkeen ostosysteemi on mahtava. Otat automaatista lipukkeen hinnalla A, matkustat, isket lipun automaattiin ja automaatti kertoo täytyykö maksaa lisää vai ei. Helppoa ja yksinkertaista. Vaikka automaatti näyttikin kaikkine kanjimerkkeineen hyvin pelottavalta niin siitä löytyi myös englanninkielinen toiminto gaijineille.
Akihabaraan päästyämme, emme juuri jaksaneet kiertää enempää kuin paikallisen yodobashin kaksi kerrosta. Ensimmäisen ja kolmannen, eli ATK-vermeet & digi/videokamerat. Panasonicin Lumix FX-35 tarttui kouraan kyseiseltä reissulta, eikä hintakaan hirveästi päätä huimannut. Reilut 35 000 Jeniä joka sisälsi myös 4 gigan muistikortin. Sain vielä pienen alennuksen koko summasta, kun tuli toilailtua myyjättären kanssa tax-free ostoksien kanssa. Selvisipä se että tax-free elektroniikkaa voi ostaa vain jos on maassa alle 6 kk.
Huomenna sitten otetaan uusiksi akihaban keikka uusilla silmillä, eikä yhden tunnin yöunilla :)
Väsynyt, mutta raukea Teekkari kuittaa.
Sakura hostelliin on pikkuhiljaa kotiuduttu. Lento meni ihan mukavasti, jos otetaan huomioon että se oli allekirjoittaneen ensimmäinen suihkukonelento sitten ikinä. Lentokoneen vessa tosin tuotti hieman tuskia matkan aikana, tiedä sitten
oliko syynä jännitys vai mikä niin vessassa asioimisesta ei meinannut tulla mitää. Noh,
huulta purren Naritan lentokentälle ja ensimmäisenä suoraan vessaan.. Voi sitä onnellisuuden tunnetta kun pääsi vihdoin wc-pytylle joka ei liikkunut 800 km/h, hytkyny ja heilunut puolelta toiselle.
Helsinki-Vantaan lentokentältä mukaan tarttui ( nimen toki unohdin jo -.-', tarkistakaa Jukka-sanin blogista) eräs ammattikorkeakoulussa opiskeleva Sendaihin menijä. Yhteistietoja tuli vaihdeltua ja sovittua, että Sendaissa nähdään.
Naritan kentältä pakollisten muodollisuuksien jälkeen suuntimaksi otettiin Sakura Hostel jonka paikallistamiseen menikin reilut kolmisen tuntia Naritalta. Matkan aikana tuli mäsäytettyä roast beef raamenit paikallisessa kuppilassa. Oli siinä kyllä annoksella kokoa. Kuvia ei tullut otettua mutta jotain kuvaa antaa se että kuppi jossa raamen oli veti varmaan litran verran nestettä + päälle tuli vielä 'pieni' riisikulho. Meistä kukaan ei jaksanut raamenia syödä loppuun asti, mutta ainakin nälkä selätettiin toviksi.
Sakura Hostellin paikallistettua ja kirjauduttuamme sisään lähdimme jatkamaan matkaa kohti päätavoitetta eli Akihabaran electric townia. Tähän väliin täytyy kommentoida, että japanilainen metrolipukkeen ostosysteemi on mahtava. Otat automaatista lipukkeen hinnalla A, matkustat, isket lipun automaattiin ja automaatti kertoo täytyykö maksaa lisää vai ei. Helppoa ja yksinkertaista. Vaikka automaatti näyttikin kaikkine kanjimerkkeineen hyvin pelottavalta niin siitä löytyi myös englanninkielinen toiminto gaijineille.
Akihabaraan päästyämme, emme juuri jaksaneet kiertää enempää kuin paikallisen yodobashin kaksi kerrosta. Ensimmäisen ja kolmannen, eli ATK-vermeet & digi/videokamerat. Panasonicin Lumix FX-35 tarttui kouraan kyseiseltä reissulta, eikä hintakaan hirveästi päätä huimannut. Reilut 35 000 Jeniä joka sisälsi myös 4 gigan muistikortin. Sain vielä pienen alennuksen koko summasta, kun tuli toilailtua myyjättären kanssa tax-free ostoksien kanssa. Selvisipä se että tax-free elektroniikkaa voi ostaa vain jos on maassa alle 6 kk.
Huomenna sitten otetaan uusiksi akihaban keikka uusilla silmillä, eikä yhden tunnin yöunilla :)
Väsynyt, mutta raukea Teekkari kuittaa.
lauantai 29. maaliskuuta 2008
Noniin, vihdoin tuli blogi rykästyä pystyyn hyvissä ajoin ennen matkan alkua. Huomenna onkin sitten lähtö Tampereelta, Suomen mansesterista, Helsingin kautta kohti idän ihmettä eli Japania. Lentoajaksi luvataan kohtuullista yhdeksää tuntia ja sääksi Tokiossa sateista. Erinomainen sää siis maanantaishoppailuun ;) . Ainakin uuden digikameran toivon tarttuvan mukaan akihabasta.
Onneksi ei kuitenkaan tarvitse matkustella yksin, sillä Jukka-san (juzupuh.blogspot.com) pitää seuraa lennolla. Suosittelen kaikille Japanista kiinnostuneille lukemaan Jukan blogin ja linkkilistan lävitse.
Lähtöpaniikki alkaakin olla melko korkealla joten poistun takavasemmalla pakkaamaan ja tarkistamaan että kaikki tarpeellinen tavara on varmasti mukana. Sayonara, kaikille Suomalaisille kavereille/lukijoille/tutuille/sukulaisille/ynnä muille, puolen - vuoden päästä nähdään taas :) .
Onneksi ei kuitenkaan tarvitse matkustella yksin, sillä Jukka-san (juzupuh.blogspot.com) pitää seuraa lennolla. Suosittelen kaikille Japanista kiinnostuneille lukemaan Jukan blogin ja linkkilistan lävitse.
Lähtöpaniikki alkaakin olla melko korkealla joten poistun takavasemmalla pakkaamaan ja tarkistamaan että kaikki tarpeellinen tavara on varmasti mukana. Sayonara, kaikille Suomalaisille kavereille/lukijoille/tutuille/sukulaisille/ynnä muille, puolen - vuoden päästä nähdään taas :) .
Tilaa:
Kommentit (Atom)